Taidetta Popperilta

Taiteilija Popper. Minä, Anu Rinkinen, tekijänä.
Pienestä asti tai äh, silloin minä kiipeilin puissa ja tein hiekkakakkuja. Mutta teini-iässä haaveena oli tulla taiteilijaksi. Ja kyllä ala-asteen opettajani nyt myöhemmin on sanonut, että jotain luovaa mussa oli jo silloin pienenä ”taiteilijana”, hän kun käytti minun töitäni malleina seuraaville vuosiluokille, miten ilmaista itseään kuvallisesti.
Että ei se ihan ”haluun julkkikseksi” ammattihaave ollut.

Luomisvimmoissani kulkeuduin Taideteollisuusalalle, ajatuksella että taiteella pitää olla muutakin käyttöä, kuin ”pönöttää” seinällä. Toihan on tosi naivisti ajateltu, koska pelkällä olemassaolollaan taide tekee vaikka mitä. Se luo tunnelmaa, rytmittää tilaa, aiheuttaa mielipiteitä, ajatuksia, reaktioita jokisessa ihmisessä henkilökohtaisella tasolla. Eli väärässä olin, tai ainakin liian mustavalkoinen.

No, anyway, halusin että minu ilmaisuni on uniikkia, maalattua, tekstiiliä, tuotteita, taidetta, mitä voi pitää pään alla, pyyhkiä siihen kätensä, estää sormia palamasta hellalla. Minä kutsun sitä arkitaiteeksi ja sitä minun tuotteeni 26 vuotta ovat olleet.

Onko nyt ympyrä sulkeutunut, kun veri vetää niin kovasti taiteen puolelle. Minulle todellista slowfoodia. Hitaammin toteutettua, kerroksia, harkittua toteutusta.
Vuosia olen näitä tehnyt, terapiana itselle, referaattina mallistoille. Mutta nyt on tosi hienoa näyttää näitä kaikille ja antaa mahdollisuus päästä muuallekin, kuin minun työhuoneeni seinälle.