Heinäkuun näyttely Popper galleriassa
JÄLLEENNÄKEMISIÄ 3.7.–27.7.2024
Galleria Popper, Kilpisenkatu 9, Jyväskylä
Avoinna ke–pe 10–17, la 10–14
Jälleennäkemisiä-näyttely on Raija Mannisen alias Tiinasmokon värikylläinen lavastus kodin arkeologisista esinekerrostumista löydetyistä esineistä. Kotien tahallisista tai tahattomista esinekertymistä voi lempeällä tai taivuttavalla tai tiukalla otteella uusiokäyttäen ja tuunaten saada iloisia jälleennäkemisiä.
– Olen jyväskyläläinen kierrätysintoilija ja olen jo pitkään viehättynyt arkisista esineistä, jotka ovat alkaneet ontua. Esineitä, jotka ovat kannatelleet elämää, mutta alkaneet ontua joko käyttötarkoituksen kaikottua tai muodon livettyä tai vain värin puutteesta. Näitä on vuosien varrella kertynyt kotini nurkkiin. Näyttelyissäni olen keskittynyt aina johonkin tiettyyn esineryhmään ja kerännyt niitä vuosia kirpputoreilta. Jotta pääsisin tekemisessäni eteenpäin, päätin että nyt on koittanut Sitten kun -hetki kohdata kotini monet vierasesineet ja katsoa tuleeko niistä mitään. Näissä kohtaamisissa oli puutarhateema löyhästi mukana.
Kohtaamiset arjessa
Leipäpussinsulkijat ja muoviset pakkausten osat ovat niitä, joiden kohtaamista ei voi arjessa välttää. Jotta niistä voisi jotain koota, pitää niitä kerätä kauan ja delegoida keruu myös kavereille ja tuttaville. Minulle leipäpussinsulkijoita oli kertynyt noin kymmenen litraa. Aiemmin olen tehnyt niistä reikäleipiä, nyt tein hygieenisen ryijyn. Hygieniaahan ylipakkaamisella ja muovin käytöllä tavoitellaan. Katosta roikkuviin puolalaisiin pajakeihin sain upotettua maitopurkkien korkkeja ja tussien osia ja muuta muovi- ja puuhilpetööriä.
Silmälläpidettävät
Iloisia jälleennäkemisiä ovat keväisin mullasta nousevat perennat, samoin myös jo harvinaiseksi käyneet arkiset esineet, kuten metalliset matalat silmälasikotelot. Ne ovat nyt siirtyneet silmälläpidettävien luokkaan: Annansilmät, Mustasilmäsusanna ja Tähtisilmä.
Pajukaijamaisin värein maalaamani maanantaisorvatut kynttilänjalat saavat nekin hetken paistatella katseen kohteena, kunnes alkavat taas ontua. Nämä härpäkkeet saivat nimekseen suomalaisten miesten nimiä, jotka tarkoittavat myös jotain muuta kuten Taisto, Terho, Kari… Ja kauniit kirjan kannet ovat nykyään silmälläpidettäviä, niistä voi koota tilkkutauluja.
Sedimenttikerroksiin hautautuneet
Kovin iloisia tapaamiset eivät olleet yli 20 vuotta varastosta toiseen siirretyn vinon tuolin ja huojuvien pikkupöytien kanssa. Mutta kovan puhuttelun, hiomisen ja maalaamisen jälkeen niistä sukeutui värikylläisiä ja kuosillisia katseen vangitsijoita ja tarinankertojia. Huojuvasta tuolista värittyi tuunaten Loisvokaali, joka toimii hyvin yöpöytänä. Ja samaan tarinaan liittyivät myös kolme käsittelemätöntä Ikean keittiöjakkaraa, jotka veivät minut 1960-luvun kevätjuhliin, rikkaruohon kitkentään ja mustikanpoimintaan.
Harhailen mielelläni eri käsityötekniikoiden parissa ja muokkaan käytettyjä esineitä. Ontuvat esineet ovat minulle alusta luovaan leikkiin. Se on minulle käyskentelyä paratiisissa. Hyvän ja pahan tiedon puu esittää minulle kysymyksen: ovatko esineet tie luovuuteen vai tiellä luovuuteen. Vastaan: nautitaan siitä mitä meillä jo on!
Raija Manninen
Tiinasmoko
p. 040 502 2887
tiinasmoko@gmail.com
www.tiinasmoko.fi
instagram.com@tiinasmoko